Vesa-Matti Saarakkala

2 vuotta vallankumousta

Olen pian kaksi vuotta kestäneellä valtiopäiväurallani pitänyt 239 puheenvuoroa eduskunnan täysistunnoissa ja jättänyt hallitukselle vastattavaksi yhteensä 37 kirjallista kysymystä sekä tehnyt kolme lakialoitetta. Lisäksi olen tehnyt tietysti kosolti talousarvioaloitteita, määrärahojen lisäysesityksiä sekä määrärahojen vähennysesityksiä. Oma sisällöllinen päämääräni kansanedustajana on puolustaa yhteiskuntaa, joka takaa turvallisuuden, mahdollisuuksien tasa-arvoisuuden ja omaa vahvan kansanyhteisöllisen identiteetin. Puolustan pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja erityisesti ihmisten uskoa siihen. Se ei aina tarkoita kaikkien olemassa olevien toimintatapojen puolustamista. Nämä ovat olleet keskeisinä vaikutteina laatiessani valtiopäivätoimia ja tehdessäni politiikkaa.


Perussuomalaiset on joukkueena rakentanut mittavan määrän perusteltuja eriäviä mielipiteitä ja vastalauseita, ja itse olen päässyt vaikuttamaan näihin tekoihin ja toimenpiteisiin huomattavasti. Olemme äänestyttäneet niin suuressa salissa kuin valiokunnissa. Oikeutetut välikysymyksemme eivät ole horjuttaneet kaikki pyhät ideologiset rajat häpäisevää hallitusta, mutta ne ovat muokanneet maaperää suuremmalle tervehdyttävälle muutokselle, joka toivottavasti on vielä koittava.


Kaikki älykkäät ja rehelliset ihmiset tunnustavat, että perussuomalaisilla on vaikutusta suomalaiseen politiikkaan jo nyt, ja kun yksittäinen kansanedustajakin toimii aatteellisesti, myös hän omalta pieneltä osaltaan voi kyetä vaikuttamaan. Vaikutus on kuitenkin petollista, mikäli ei viitsitä, muisteta tai uskalleta aktiivisesti ja korkealla tasolla linjata koko ajan perussuomalaisuuden aatetta. Tavallaan on siis toimittava niin, että aatteellinen kannattajamme voi olla perustyytyväinen vaikuttavuuteemme, mutta meidän pitää voida uskottavasti kyetä sanomaan hänelle "et ole nähnyt vielä mitään". Tämän tunteen minä haluan perussuomalaisten kannattajilla säilyvän. Siemen on kylvetty, mutta sitä pitää kastella ja ravita. Se onnistuu vain hyökkäämällä, ei puolustamalla. On paljon asioita, joita haluamme muuttaa.


Ylileveä hallitus on johtanut tilanteeseen, jossa perussuomalaisuutta voidaan vahvistaa nopeassa tahdissa omaehtoisesti, samaan aikaan kun hallituksessa olevien puolueiden aatteellinen uskottavuus päivä päivältä rapistuu. Hallituspuolueet siis tavallaan itse omalla toiminnallaan huolehtivat siitä, että ne eivät pysty vahvistamaan aatteellisuuttaan, joten perussuomalaisten ei kannata aktiivisesti keskittyä siihen kehityskulkuun omaksumalla hallituspuolueiden peruskannattajien poliittisia ajatuksia ja yrittämällä sillä tavalla tavoitella uusia äänestäjiä. Olisi itse asiassa suuri virhe yrittää nyt ikään kuin kopioida niitä tekoja, joita nyt hallituksessa olevat puolueet ovat aiemmin oppositiossa tehneet. Niin luotaisiin pettävä pohja omalle puolueellemme. Toki, jos jokin aikomus on täysin sovitettavissa ideologiaamme, ei ole ongelma toteuttaa sitä.


On kuitenkin tärkeää tavoitella ensisijaisesti sellaisia äänestäjiä, jotka lähtökohtaisesti haluavat kannattaa jatkossa pysyvästi perussuomalaisia. Perussuomalaisuudesta on tehtävä tahtotila, ei paikka, jonka katto joudutaan nostamaan korkealle ja seinät työntämään leveälle. Ihmisen on nähtävä perussuomalaisuudessa vaihtoehto, joka ei ole vain vaihtoehto hallitukselle, vaan vaihtoehto muille poliittisille kokonaiskatsomuksille. Käytännössä on siis luotava sellainen populistinen politiikka, jota voidaan tasavertaisesti ja käsitteellisesti verrata sosialismiin ja kapitalismiin. Ainekset siihen ovat olemassa, sen aika on näyttänyt. Ja se tosiasia, että moni vanhan puolueen poliitikko ei enää oikeasti ole valmis puolustamaan omaa poliittista kokonaisnäkemystänsä, jos sellaista edes on, tarjoaa valtavan otollisen maaperän mielipiteen muokkaukselle. Kenttä suorastaan huutaa uutta ismiä. Suosio odottaa ottajaansa. Vanhojen poliittisten voimien heikkouden voi aistia, mutta poliittinen evoluutio vaatii silti taistelua. Sen se vaatii ja siihen sisältyy mahdollisuus häviämiseen ja voittamiseen.


Perussuomalaiset sai eduskuntavaaleissa 2011 39 kansanedustajaa. Mitä siitä pitäisi ajatella? 39 kansanedustajaa, joista 31 ensikertalaisia. Se on vallankumouksellista, halusimmepa sitä tai emme! Tässä ajassa täytyy olla jotakin vallankumouksellista, jotta tällaista saattoi tapahtua. Toisin sanoen aika on synnyttänyt meidät ja meidän tulee kunnioittaa synnyttäjäämme muistamalla olla vallankumouksellisia ja valmiita muuttamaan yhteiskuntaa merkittävästi. Pieni viilaus ei oikeuta olemassaoloamme. Näin se vain on. Jos joku perussuomalainen ei ole tätä totuutta sisäistänyt, syytä olisi. Helppoa se ei ole, koska totta kai suuren muutoksen keulassa oleminen voi olla jopa pelottavaa. Olisi paljon helpompaa tavoitella muutamaa ministerisalkkua ja sanoa, että kyllä meilläkin on herroja ja rouvia. Ei me mitään rupusakkia olla.


Tässä ajassa päättäjät turmeltuvat entistä helpommin, koska valtaa on pirstoutunut yhä useammalle toimijalle. Ollaan tavallaan kierteessä, jossa on entistä vaikeampi toteuttaa kokonaisvaltaista aatteellista politiikkaa ja näin erilaiset ulkoiset tekijät, kuten julkisuus, maine ja raha voivatkin olla monelle poliitikolle toiminnan motivaattoreina ja pakopaikkoina. Tätä politiikan mädättävää ilmiötä ja kehitystä on pyrittävä mielestäni vastustamaan kaikin laillisin keinoin. Viime vaalitulos oli ehkä tiedostamaton kollektiivinen protesti myös tälle ilmiölle. Samaan aikaan vanhat puolueet vetoavat ihmisten varmuudenkaipuuseen: Kun äänestää heitä, tietää, että mikään ei muutu, mutta samalla saa itse henkilökohtaisesti lisäaikaa valmistautua tuleviin ongelmiin, jotka ovat jo tiedossa.


Politiikassa, joka siis on ihmisten kanssa toimimista, on omat lainalaisuutensa ja onkin vain ajan kysymys, koska suunnanmuutosta yritetään. Minusta perussuomalaisten on tärkeä toimia näiden lainalaisuuksien, luonnonlakien puolesta. Koska olen varma, että ratkaiseva momentum tulee, nyt olisi oikea aika valmistautua siihen. Ei siis tule toimia reaktiivisesti suhteessa hallitukseen ja vanhoihin puolueisiin, vaan röyhkeän aktiivisesti tuotava esille omia totuuksiamme. Ne ennemmin tai myöhemmin korvaavat mädäntyneen politiikan. Samalla voimme profiloitua omassa sarjassamme. Mestari on aina mestari.


On aivan turha lähteä kilpailemaan poliittisella kentällä näiden vanhojen ja väistyvien voimien omilla vahvuusalueilla, kun kerran on havaittavissa luottoa, halua, tahtoa ja toivoa siitä, että teemme jotakin uutta, löytyy nyt riittävästi. Tämä kaikki edellyttää sitä, että omat henkilökohtaiset valtapyyteet ja poliittisen muutoksen kannalta toissijaiset subjektiiviset muut tavoitteet unohdetaan. Näin syntyy tilanne, jolloin jokainen oman pienen kortensa kekoon kantava tietää, että on varmuudella tekemässä jotakin suurta. Tämä tunnetila mahdollistaa tahtotilan, josta seuraa oikeita tekoja. Näin joko voitamme tai häviämme, mutta lopputuloksen halutaan olevan selkeästi tunnistettavissa. Meidät on huudettu areenalle, jotta voidaan nähdä, onko muutos mahdollinen. Samalla me voimme itse olla se muutos ja itse asiassa voittaminen edellyttää, että ajattelemme niin.


Täytyy myös muistaa se, että ehkä muutos, johon ihmiset uskovat, tarkoittaa todellakin enemmänkin mahdollisuutta muutokseen, momentumia. Ollaan suhteellisen varmoja, että vielä syntyy tilanne, jossa siis politiikan nykysuuntaus ottaa yhteen uutta suuntausta haluavien kanssa, mutta ei suinkaan varmoja, miten siinä käy. Ei siis pidä siitä tunteesta ja aavistuksesta, että jotakin tapahtuu, tehdä sitä johtopäätöstä, että seuraa muutos parempaan suuntaan. Kyllä muutos vaatii tekijänsä. Vain vahva voi voittaa.


En pyydä toiminnassani poliittisuutta ja ideologisuutta anteeksi tai häpeile sitä. En oikeastaan edes ymmärrä, miten kansanedustaja voisi niin tehdä. Tavoitteeni poliitikkona on muuttaa suomalaista yhteiskuntaa paremmaksi eli perussuomalaisemmaksi. Se ei kuitenkaan onnistu yksin ja siksi kansanedustajana tarvitsenkin kansan tukea politiikkatoimenpiteilleni. Koen, että kansan tuki on saavutettavissa vain siten, että politiikkatoimenpiteisiin sisältyy sellaisia elementtejä, jotka puhuttelevat kansalaisia ja joilla ikään kuin pystytään avaamaan uusia näköaloja ja tulokulmia asioihin. Se muutos, jonka perussuomalaiset voi tehdä, on mahdollista toteuttaa vain voimaannuttamalla kansaa. Se ei ole mikään ongelma, koska olemme populisteja eli koko demokratiakäsityksemme ja tapamme toimia perustuu tähän voimaannuttamisen ideaan. Laitamme kansan liikkeelle.


Eliitti ja vastustajamme kiroavat tämän toimintatavan ja siitä viimeaikaisina esimerkkeinä Keskisuomalaisen merkillinen hyökkäys kansanedustaja Teuvo Hakkaraista kohtaan ja kulttuuriministeri Arhinmäen yhdessä muiden vanhan vallan edustajien kanssa junailemat epäoikeudenmukaiset avustuspäätökset poliittisille nuorisojärjestöille. Nämä ovat ääriesimerkkejä siitä, miten suuri vaihtoehto meissä nähdään, mutta ne ovat samalla merkkejä siitä, miten heikkona kannatustamme ja organisaatiotamme pidetään. Räkäisemällä päällemme halutaan näyttää kansalle voimasuhteet tyylillä "Jos tuohon porukkaan lähdet, voimme tarvittaessa kohdella sinua miten tahansa ja silti säilyttää oman arvostuksemme, koska meitä on riittävästi". Nämä ovat se totuus, eivätkä mitään muka-ystävälliset kehut ja leppoisat jutut, joita aina silloin tällöin näkee meistä tehtävän. Siellä, missä kilpailijat meitä kehuvat, ajatellaan pääsääntöisesti niin voitavan murskata meidät sisäisesti ja siellä, missä meitä koviten ja laajimmalla rintamalla vastustetaan, ajatellaan voitavan viedä ihmisten usko muutokseen. Lisäksi on toimijoita, jotka haluavat antaa meille mahdollisuuden. Ne on syytä kyetä tunnistamaan.


Omaa populistista toimintatapaamme tukee mielestäni erinomaisella tavalla kansalaisaloitelaki, jota juuri sellaiset poliittiset voimat, joiden katto on korkealla ja seinät leveällä, vastustavat. Nostan myös koulujen kurikeskustelun eräänlaiseksi ajan merkiksi siitä, että terveen järjen halutaan voittavan tieteellisyyden kaapuun verhotun epädemokraattisen byrokratian. Nämä antavat uskoa muutosmahdollisuuteen.


Kun poliittisilla teoilla kykenee luomaan poliittista tilaa, kansalaiset valtaavat sen tilan varmasti. Politiikka on kokemusta ja elämystä. Jos politiikka pystyy tarjoamaan vahvoja tunnetiloja kerta toisensa jälkeen, se saa kyllä tekijänsä. Perussuomalaisetkin joutuvat tässä tilanteessa kilpailemaan erilaisten viihdykkeiden kanssa, koska muutos, joka suorastaan vetää ihmiset magneetin lailla politiikkaan, ei ole vielä täällä. Koska ratkaisun hetket ovat käsillä, nyt voidaan siis tehdä ratkaisevia oikeita asioita tai ratkaisevia vääriä asioita. Jokainen ratkaisu on nyt merkityksellinen. Mutta jos tuntuu, että näin ei ole, ollaan silloin harhassa. Silloin tehdään asioita sattumanvaraisesti eikä loogisesti.


Vain erittäin pieni osa kansasta jaksaa antaa politiikalle todellisen mahdollisuuden. Kun vielä merkittävä osa kokee äänestämättömyyden poliittisemmaksi teoksi kuin äänestämisen, on tilanne hälyttävä. Edes perussuomalaiset eivät ole pystyneet mobilisoimaan uusia äänestäjiä uurnille kovin paljon. Tämä tiedostetaan muissa poliittisissa liikkeissä, ja siksi tunnutuspuheet "neljästä keskisuuresta puolueesta" ovat vain seireenin ääntä, jonka tarkoitus on saada mahamme kylläiseksi ja olomme itsetyytyväiseksi. Nukkuvien puolue on yhä Suomen suurin puolue.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat