Vesa-Matti Saarakkala

Kielivalinnaisuuden puolesta 15.5.2014

Kansalaisaloite ruotsin kielen opiskelun tekemisestä valinnaiseksi on tervetullut vaatimus kansan syviltä riveiltä eduskunnalle. Aloite edustaa tervettä arkijärkeä, jota meidän eduskunnassa tulee edistää kaikin mahdollisin laillisin keinoin ja kaikin voimin, joita meillä on.

 

Ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksista on kyettävä huolehtimaan ilman sitä pakkoa, että kaikkien suomenkielisten tulee kouluissa ja oppilaitoksissa opiskella ruotsin kieltä. Kyse on resursseista, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta.

 

Mikäli tähän on kyetty Suomessa ennen pakkoruotsin synnyttämistä takavuosikymmeninä, miksi siihen ei muka kyettäisi nyt ja tulevaisuudessa? Ja jos ei kyetä, emmehän me voi keinotekoisesti ja kustannuksista piittaamatta tekohengittää yhtä vähemmistökulttuuria, mikäli tässä on siis pohjimmiltaan kyse siitä. Emme voi tehdä päätöksiä koko kansan puolesta tunteella, vaan järjellä ja siitä pakkoruotsin poistamisessa kouluista on myös kyse.

 

Kun halutaan panostaa kansainväliseen kanssakäymiseen yhä globaalimmassa maailmassa, ei voi olla niin, kuin nyt on, että me pakottamalla opiskelemaan ruotsia kavennamme suomalaisten lasten ja nuorten tosiasiallisia mahdollisuuksia opetella ja osata maailmankieliä ja näin edetä sekä työurallaan että henkilökohtaisesti. 

 

Kannatan sitä, että pakollista olisi opiskella vain omaa äidinkieltään sekä nykykäytännöstä poiketen vain yhtä vierasta kieltä. Perustelen tätä sillä, että kaikilla ei ole ns. kielipäätä, eivätkä kaikki ylipäätänsä ole erityisen lahjakkaita oppimaan ja silloin on parempi keskittyä vaikka vain yhden vieraan kielen opiskeluun useamman sijasta. Ilmeisesti eduskunnan enemmistö on täysin ummistanut silmät yhä kasvavilta oppimisvaikeuksilta ja käytöshäiriöiltä, joita koulumaailmassa esiintyy ja jotka haastavat ruusunpunaiset utopiat kielikylvyistä ja kielisuihkuista sekä yhä aiemmin aloitettavasta pakko-oppimisesta, jossa ajatellaan ihmisen päähän voitavan kaataa tietoa ja osaamista. Ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta kannattava osa eduskunnasta on vieraantunut todellisuudesta hämmästyttävällä tavalla. Eduskunnan keskustelu aloitteesta on ollut älyllisesti epärehellisellä tasolla ja perustunut monilla lähinnä tunteisiin vetoamiseen.

 

Ruotsin kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi ei loukkaa kenenkään oikeuksia, kunhan äidinkielenään ruotsin kieltä puhuvilla suomalaisilla on vastaavasti mahdollisuus opiskella vastaavasti suomea vapaaehtoiselta pohjalta. 

 

Mikäli kansan enemmistön hartaaseen toiveeseen tehdä ruotsin kielen opiskelusta vapaaehtoista ei suhtauduta eduskunnassa myönteisesti, vaan vedotaan esimerkiksi siihen, että ruotsi on Suomen virallinen kieli, pidän selvänä ja luonnollisena, että seuraavaksi kansalaiset vaativat ruotsin kielen virallisen aseman poistamista ja muuttamista vähemmistökielen asemaan.

 

Voimme siis nyt valita eduskunnassa, haluammeko sopeutua kansan enemmistön vaatimuksiin hyvällä ja rakentavasti, vaiko emme. Mutta emme voi millään tekosyillä väistää väistämätöntä. Minusta on selvää, että on tullut aika tunnustaa tosiasiat ja korjata asiantila, joka ei vastaa kansan enemmistön tahtoa. Voimme valita, tapahtuuko muutos kansalaisaloitteen perusteella vai aikanaan vaalien kautta, sillä asia on ja pysyy esityslistalla. Jälkimmäinen vaihtoehto sopii sekin perussuomalaisille vallan mainiosti.

 

Perustuslaillisia esteitä asiantilan muuttamiselle ei lähtökohtaisesti ole. Kannatan kansalaisaloitetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Historia ja kiitollisuus Ruotsille länsimaisen sivistyksen tuomisesta Suomeen velvoittaa meidät maksamaan velkaa ikuisesti.

Se oli establishmentin viesti katajaiselle kansalle!

Alexius Manfelt

Hyvä Vesa-Matti, puoluetoverisi Jussi Niinistö sanoi osuvasti tänään eduskunnassa. Hänen mielestään on syvää kansanvallan halventamista, jos tässä pakkoruotsia koskevassa asiassa tehdään ryhmäpäätöksi, joissa velvoitetaan äänestämään kansan esitystä vastaan. Olen samaa mieltä ja vastusta pakkoruotsia. Kielten opiskelun pitää olla vapaaehtoista ja perustua omaan motivaatioon, ei siis pakkoon.

Mutta miten on avioliittolain kanssa. Muut ryhmät antavat ässä asiassa edustajille vapaat kädet. Entä Perussuomalaiset? Yksi henkilö on koko ryhmän puolesta tehnyt päätöksen, joka sitoo kaikkia ryhmän jäseniä. Heidän on pakko äänestää vastaan. Eli yli kolme kertaa enemmän allekirjoituksia ja jatkuvasti kansan enemmistön tahto ei tässä merkitse mitään? Miksi?

Tietysti voidaan väittää, että ryhmä ei ole tehnyt päätöstä vastaan äänestämisestä, mutta tässä tapauksessa yksi mies, eli Timo Soini, on ilmoittanut pyhän tahtonsa ja se sitoo kaikki ryhmän jäseniä. Missä on demokratia, jota Jurri Niinistö peräänkuulutti tänään eduskunnassa. Saarakkala katseli taustalla, joten olet varmaan tietoinen tuosta puheenvuorosta?

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Hyvä ja järkevä kirjoitus. Kun vain nuo RKP:läiset ja heidän lakeijansa myös alkaisivat ajattelemaan asioita järjellä. Pakkoruotsissa nyt ei ole mitään järkeä ja kyllä ruotsin kieli jatkaa olemassaoloaan ilman pakkojakin vielä pitkään meidän jälkeemmekin.

Cenita Sajaniemi

Kuulin hienon puheesi tai useamman puheenvuorosi. Olivat hienoja.
Kiitos.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Mutta eilinen eduskuntakeskustelukin osoitti taas todeksi, että typerinkin, naiivein ja valheellisin väite uppoaa täydestä suureen osaan kansaa. Pakkoruotsi on kuin ideologia tai uskonto: omaksumaansa vakaumukseen tulee uskoa ehdoitta, totuutta tai järjen käyttöä ei saa uskoonsa sotkea.

Käyttäjän tp83 kuva
Vesa-Matti Saarakkala

Tervehdys ja pahoittelut kommenttien julkaisemisen viivästyksestä. Sain vasta tänään sähköpostiini ensimmäisen ilmoituksen kommentista. Ilmeisesti jotakin vikaa systeemissä, koska muista kommenteista ei ole ilmoitusta tullut lainkaan. Kovin on kevyesti mediassa kuitattu tämä kansalaisaloite. Etenkin Ylen verkkosivun juttu eduskuntakeskustelusta oli niin typistetty, että tarkoitus oli varmaan kiinnittää lukijoiden huomiota aiheeseen mahdollisimman vähän. Mutta, kuten todettua, jos ei nyt, niin sitten vaalien kautta. Sitähän varten meillä on suoran demokratian elementtejä omaava kansalaisaloite, että se tarvittaessa tukee edustuksellista demokratiaa sitten vaaleissa äänestyspäätöksiä tehtäessä. Eduskuntakeskustelu aloitteesta oli heikkotasoinen, ja sitä vesitti vielä erityisesti se, että asiaan sotkettiin venäjän kieli sillä ajatuksella, että olisi siis joko pakkovenäjä tai pakkoruotsi asuinpaikan mukaan.

Mitä tulee kysymykseen toisesta kansalaisaloitteesta: Homoliittolakiäänestyksen osalta puolueen pj. Soini on oman ymmärrykseni mukaan vedonnut puolueemme vaaliohjelmaan ja kertonut, että hän olettaa kaikkien kansanedustajiemme äänestävän ohjelmamme mukaisesti. Mitään ryhmäpäätöstä ei asiasta ole, ja sen voi varmistaa perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäkanslialta, jolla on hallussaan kaikki kokoustemme pöytäkirjat. Näin ollen mitään sanktiointiakaan ryhmän toimesta ei ymmärtääkseni ole odotettavissa sellaisille ps-kansanedustajille, jos sellaisia on, jotka äänestäisivät homoliittolain puolesta eduskuntaryhmän toimesta. Tottakai esimerkiksi minulle, jolle on tärkeää estää homoliittolakien hyväksyminen avioliittolainsäädäntöön, on selvää, että en tietenkään katso hyvällä sitä, että puoluettamme käytettäisiin tällaisten lakihankkeiden edistämiseen edes välillisesti. Perussuomalaiset ovat pystyneet linjaamaan asiasta puolueena poliittisesti, mikä kertoo, että olemme ennen kaikkea arvopuolue, emme esimerkiksi eturyhmäpuolue.

Cenita Sajaniemi

Hyvä Vesa-Matti Saarakkala. Jos puolue olisi yhden asian puolue, kuten Rkp on pakkoruotsipuolue, tietää mitä tilaa.
Perussuomalaiset ovat positiivisella kannalla kielivapauden puolesta, mutta sitten negatiivisella kannalla tässä avioliittoasiassa. Siispä persuja äänestäessään, ei tiedä mitä saa - vapauden vai kiellot.
Esimerkki.
Minulla on ne xät ja yyt niin, että minusta tuli tyttö ja sattumalta myös hetero. Synnyin aikana, jolloin homoutta ei juuri näkynyt, emme tietäneet asiasta ja taisi olla jopa kriminalisoitunut.
Vasta aikuisena sain tietää, että on homoja ja että homous tarkoittaa sitä, että on seksuaalisesti kiinnostunut samasta sukupuolesta.

Niin, tajusin tai sain tietää tuon aikuisena, koska mitä ilmeisemmin homous ei vaikuta koulunkäyntiin, opiskeluun, töihin eikä oikeastaan yhtään mihinkään muuhun, kuin että haluaa partnerin, joka on samaa sukupuolta.
Asia, kuten kerroin oli vierasta ja uutta, jolloin monen hölmön ihmisen lailla naureskelin hämmentyneenä pystymättä reagoimaan asiaan rationaalisesti.
tässä tämmöinen sivujuoni, että myös apinat nauravat, kun ovat hämmentyneitä - ainakin simpanssit.

Vuodet vieri, edelleenkään en ole ollut homojen hyökkäysten kohteena henkisesti enkä fyysisesti. Jotain olen ollut oppivinani, eli sen että homous on joillakin syntymästä saakka. Siis näin vähän tiedän asiasta.

Viime kesänä ollessani näitä sankareita, jotka keräsivät nimiä kansalaisaloitteeseen, siihen kieliasiaan, satuin olemaan Helsingissä Senaatintorin kulmilla samaan aikaan Pride kulkueen alkaessa. Siirryin syrjään Aleksille ja katselin silmät pyöreänä sitä ihmismäärää, joka rupesi vyörymään kulkueena ohitseni.

Sitten kulkueessa tuli joukko mustiin pukeutuneita ihmisiä, joilla oli suun päälle teipattu pieni oman kansallisuuden kertova lippu.
Ensin kaikki ympärillä hiljeni, sitten alkoi näkyä kyyneleitä.

Tuota en unohda. Voisinko minä tietämätön määrätä heidän elämästään. En.
Siihen minulla ei ole mitään oikeutta.

Toimituksen poiminnat