Vesa-Matti Saarakkala

Parlamentarismi romahti Ruotsissa

Ruotsi siirtyi eilen ainakin toistaiseksi eräänlaiseen jälkiparlamentaariseen aikakauteen, kun vaaleissa toistensa päävaihtoehdoiksi muodostetut vasemmistoblokki ja porvarillinen allianssi ovat päätyneet yksissä tuumin siihen, että ne tukevat toisiaan eikä porvarioppositio äänestä vasemmistohallituksen tärkeimpiä esityksiä, kuten budjettia vastaan. Kaikki tämä siksi, että ei tarvitsisi järjestää uusia vaaleja ja vähemmistöhallitus saisi jatkaa. 

 

Tilanne tarkoittanee sitä, että enää Ruotsissa ei nähdä aiemmin niin kovasti Suomessakin ihailtuja vaaliblokkeja, joita ylistettiin äänestäjän kuluttajasuojan kannalta mahtavaksi keksinnöksi. Nyt nähtiin, miten huteralla pohjalla blokkipolitiikka lopulta oli. Jos halutaan selkeyttä politiikkaan, tarvitaan ideologisuutta ja aatteita sekä hyvä vaalijärjestelmä. Ei mitään pelinpolitiikkaa.

 

Ruotsalainen parlamentarismi ja demokratia ovat esimerkkejä ulossulkevasta liberaalista politiikasta, sillä tilanteeseen on ajauduttu siksi, että muilla puolueilla on halu eristää populistinen ruotsidemokraatit ja heidän vaikutusvaltansa yhteiskuntapoliittisiin, erityisesti maahanmuuttoon liittyviin, kysymyksiin. 

 

Demokratiassa enemmistö päättää, ja puolueet voivat toki muodostaa pysyviäkin enemmistöjä keskenään vaikka vain vastustaakseen jotakin, mutta todennäköisesti sillä on myös seurauksensa: Joko ruotsidemokraattien kannatus lähtee edelleen kasvuun tai sitten äänestysaktiivisuus, joka Ruotsissa on ollut todella korkea, alenee merkittävästi. On joka tapauksessa selvää, että ruotsalainen yhteiskunta ei ole enää sopuilun jälkeen entisensä, kulissit romahtivat. Parlamentarismi romahti. Aika näyttää, mitkä ovat seuraukset.

 

Arvostan sitä, että ruotsidemokraatit ovat jaksaneet kamppailla poliittisesti noin mielipuolisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja pitää päänsä. He eivät varmaankaan ole seuraavissakaan hallitusneuvotteluissa vahvoilla, mutta he eivät myöskään katoa mihinkään ja ajan oloon heidän tavoitteitaan tullaan toteuttamaan. He ovat tämän päivän vallankumouksellisia.

 

Tilanne vaatii kovaa paineensietokykyä eikä virheisiin ole varaa, sillä jos ruotsidemokraatit puolueena tai joku ruotsidemokraattien riveissä vähänkin merkittävässä asemassa toimiva taho tekee virheitä, heille ei anneta samalla tavalla armoa kuin vanhoille puolueille, joiden riveissä toimiville "on voinut sattua" väärinkäytöksiä luottokorttien kanssa eikä puolueen asema siitä ole paljoakaan kärsinyt. Konsensusmedia on suojannut määrätietoisesti näitä poliittisia liikkeitä tehden jopa marttyyreitä näistä tahoista ja likavesi on valunut puolueiden päältä kuin hanhen selästä. Sama tilanne on Suomessa: laittomat taulukaupat, erilaiset kytkyt, vihreät oksat, yksityiselämän mokailut... kaikki tuntuu lopulta käyvän.

 

Jos ajaa moraalista politiikkaa ja puhuu politiikan moraalista, silloin asettaa itsensä luupin alle. Jos ei taas ei sitä aja eikä siitä puhu, silloin sitä vasta mielestäni luupin alle pitäisikin joutua, vaan ei joudu! Se kertoo, ettei kansalle anneta mitään takeita mistään. Suomessakin puhutaan vain eräänalaisesta hätätilasta, jossa ryvettyneet voimatkin edustaisivat yhtäkkiä muka jotakin uutta, kun ne miksataan yhteen ja sovitaan, ettei olla mistään eri mieltä tai jos ollaankin, ei ainakaan ääneen. Kansaa ajetaan katsomoon - seisomapaikoille. Sdp:n puheenjohtaja Rinne on jo ilmoittanut ihailevansa tällaista menoa. http://www.ilkka.fi/uutiset/kotimaa/rinne-ruotsin-sopu-torjuu-epavakautt...

 

Vaatii perussuomalaisiltakin määrätietoista ja lujaa sekä tinkimätöntä politiikkaa, jossa nostamme riveistämme eteenpäin ihmisiä, joilla on kokonaisnäkemystä, tietoa, taitoa ja uskallusta. Politiikassa on sijaa kaikille, mutta hyväksynnän hakeminen poliittisilta kilpakumppaneilta ja mukautuminen olosuhteisiin eivät ole sitä, mitä tässä yhteiskunnallisen pysähtyneisyyden ja näköalattomuuden tilanteessa kaivataan. Luonne on poliittisen toimijan ratkaisevin ominaisuus politiikassa niin hyvässä kuin pahassa. Sen päälle rakentuu kaikki muu. On taisteluhuudon aika - ja aika vastata omaan huutoon! 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Ruotsin vaalit peruttiin todennäköisesti pelkästään siitä syystä, että mielipidetiedustelut lupasivat Ruotsidemareille (SD) ennenäkemättömän korkeita kannatuslukuja. Ruotsalaisen jytkyn torjumiseksi oli todennäköisesti aika helppo sopia blokkirajat ylittävästä yhteistyöstä.

Tilanne ei itse asiassa eroa kovin paljon suomalaisesta konsensuspolitiikasta muuten kuin yhden puolueen totaalisen ulossulkemisen osalta. Ehkäpä SD on Ruotsin vastine Suomen 1970-luvun kokoomukselle, joka ei vaalvoitoista huolimatta kelvannut hallitukseen.

Ruotsissa vain kieli on äkkiväärempää kuin aikanaan Suomessa, jossa ulossulkeminen peiteltiin kutsumalla ulossulkemista "yleisillä syillä", kun todellisuudessa sen taustalla oli diktatorisen presidentin vallankäyttö. Ruotsissa puolestaan on valittu enemmistön diktatuuri.

Toinen ero on siinä, että meillä Kokoomus teki 1970-luvulla kaikkensa suoettuakseen, kun SD on ainakin toistaiseksi pitänyt oman linjansa.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Ruotsi lähti kehittämään parlamentarismiaan Suomessa huonoksi havaittuun suuntaan. Meillähän vaalit eivät ratkaise vaan puolueiden sopimukset. Voikin veikata Ruotsille samaa kuin Suomessa on jo aiemmin nähty. Äänestysaktiivisuus lähtee laskuus äänestäjien kokiessa vaalit merkityksettömäksi.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Onhan Suomessa suljettu eduskuntavaalien isoin puoluekin hallitusneuvotteluiden ulkopuolelle: vuoden 1958 eduskuntavaaleissa SKDL:stä tuli isoin puolue, mutta kukaan ei halunnut leikkiä sen kanssa.

Kunnallispolitiikassa SDP ja kokoomus sulkivat kommunistit päätöksenteon ulkopuolelle vielä 1980-luvullakin, piittaamatta SKDL:n vaalimenestyksestä.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Nöyristelyn tie on tuhoon tuomittu. Pekka Ervasti viittasi taannoin televisiossa, että perussuomalaiset halutaan seuraavaan hallitukseen mukaan nöyristelemään, jotta Smp:n tie toteutuisi mahdollisimman pian. No, tää on mutu tulkinta.

Seppo Hildén

Ruotsin pääministerin piti perua jo määräämänsä uusintavaalit kun Ruotsissa tehdyssä puoluegallupissa Ruotsidemokraattien kannatus oli noussut joulukuun alussa jo 17 prosenttiin.

Kaikille muillekin puolueille tuli noiden Ruotsin iltapäivälehtien julkistamien galluplukujen jälkeen ns hätäpaskat housuun ja kiire sopia asiat niin, että maaliskuussa ei uusintavaaleja pidetä.

Eli todennäköisesti viidesosa ruotsalaisista on jätetty mielipiteineen Ruotsissa ulos koko seuraavan hallituskauden ajaksi. Saas nähdä millaisena Ruotsidemokraattien kannatuksena se purkautuu sitten ulos joskus kun seuraavat vaalit Ruotsissa pidetään.

Aika kieroutunut käsitus demokratiasta nykyisillä ruotsalaisilla päättäjillä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Parlamentarismiin kuuluu että enemmistö asettuu poikkiteloin sellaista vähemmistöä vastaan joka yrittää käyttää suurempaa valtaa kuin sen mandaatilla on.

Mika Samuel Kiekkijev

Ikävä kyllä Suomessa tämä ei toteudu. RKP on vuosikymmenet käyttänyt moninkertaisesti mandaattiaan suurempaa valtaa.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Mikä sellainen vähemmistö Ruotsin tapauksessa on?

Pekka Iiskonmaki

Lainaan Väyrystä: ''Ruotsi on siirtynyt pelin politiikkaan''

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Ruotsissa suurin ja toiseksi suurin diskuteerasivat miten maata viedään eteen- eikä taaksepäin. Seuraavissa vaaleissa nähdään kelpasiko kansalle.

Käyttäjän JotuKarjalainen kuva
Jotu Karjalainen

Sopivat kerralla kahdesta vaalikaudesta, eli jos muutosta halutaan tulisi r.demokraattien vaalitulos olla yli 50%, kyllähän tämä hiukan vähentää ruotsalaisen demokratian demokraattisuutta.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Kyllä Ruotsidemokraateille riittää suurimman blokin asema. Sellainen 35-38% on tarpeeksi. Mutta ei ruotsalaiset sentään niin tyhmiä ole.

Persujen kaikkien aikojen jytkykin jäi alle 20%. Keväällä alkaa 10% olla tiukassa, joten suomalaisetkin kykenevät oppimaan.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen Vastaus kommenttiin #13

Onneksi vihreet on tainnu olla aina siellä alle kympissä niin on sentäs jonkimmoiset olot meillä tämmösilläkin miehillä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Vaikuttaa ihan järkevältä ratkaisulta. Vaihtoehdothan olivat kai suunnilleen:
1) Pidetään uudet vaalit, jonka jälkeen yhdellä ryhmällä on riittävä enemmistö.
2) Pidetään uudet vaalit, jonka jälkeen tilanne on suunnilleen sama kuin nyt. SD ehkä kasvaa hiukan ja ryhmät voivat vaihtaa keskinäistä asemaa.
3) Yritetään eteenpäin niin, että suurempi blokki hoitaa vähemmistöhallituksen hallitusvastuuta. Sen on samalla pidettävä huoli, että se saa riittävän tuen pienemmältä blokilta.

Vaihtoehtoon 1) ei uskonut kukaan. Vaihtoehto 2) ei olisi muuttanut käytännössä mitään. Joten jäljelle jäi vain vaihtoehto 3). Ellei sitäkään saada toimimaan, pidetään sitten uudet vaalit. Mutta mitään varsinaista järkeä ei todettu olevan logiikassa
repeat forever do uudet vaalit until joku saa enemmistön

Hyvä ruotsalaiset! Luova ongelmanratkaisu voittaa useimmiten jääräpäisyyden.

Niko Sillanpää

Vaihtoehtojahan on lisäksi 4) - x), eli esimerkiksi kaikki puolueista saatavat enemmistökoalitiot.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #18

Kieltämättä. Se olisi vaatinut henkistä luopumista blokeista. (Mikä sinänsä vaatii vain vähän asiaan totuttautumista.) Voihan se olla vielä todellinenkin vaihtoehto jossain vaiheessa.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Mikä puolue sitten olisi vienyt taaksepäin?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Suomessa - kaikesta huolimatta - hallitukseen on otettu iät ja ajat mm. äärivasemmisto. Siellähän se on sitten saanut joko näyttää kykynsä tai järsiä politiikan puuta tylsin hampain. Ja katso, kannatus on laskenut alle 10%:n sitten Hertta Kuusisen päivien. :D

Sellaisesta kesytysmenetelmästä voisi Ruotsinkin perinteinen liberaaliksi nimetty ja korrekti poliittinen kulttuuri ottaa mallia, eikä kuopata parlamentarismia eksklusiivisuudella ja ottaa pataan seuraavissa vaaleissa.
Lumedemokratiasta on maailmalla paljon huonoja kokemuksia.

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Perusongelma Ruotsissa juontaa tuonne aikaan jo ennen sotia kun sosiaalidemokraatit kasvoivat niin suureksi, että pystyivät yksin muodostamaan enemmistö- tai vähemmistöhallituksen. Tästä on seurannut se, ettei Ruotsissa ole oikeasti ollut oikeisto-vasemmisto rajaa ylittävää koalitiohallitusta sitten 50-luvun, jolloin sosiaalidemokraatit ja keskusta muodostivat hallituksen parin vaalikauden ajaksi.

Loppupeleissä demokratia on kuitenkin kompromisseja ja jos vaalitulos ei anna kummallekkaan blokille riittävän vahvaa valtakirjaa, olisi aivan luonnollista hakea blokkirajat ylittävää koalitiota. Kun tällaista perinnettä ei ilmeisesti ole enää olemassa, on päädytty tällaiseen kummalliseen blokit sitovaan pitkän aikavälin sopimukseen. Itse olen sitä mieltä, että ensisijaisesti olisi pitänyt hakea riittävän vahvaa koalitiota blokkirajoista riippumatta ja uudet vaalit jos tässä ei olisi onnistuttu. Enkä pidä ruotsidemokraatteja syyllisinä tähän tilanteeseen vaan maan luutunutta poliittista kulttuuria, vaikka mielestäni ruotsidemokraatit on silti hyvinkin vastenmielinen ilmiö.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Niin kauan kuin suuri osa kansasta kokee voivansa hyvin, se sietää varsin hyvin poliittista vaihtoehdottomuutta. Ruotsissa tilanne on pitkään ollut tällainen, koska maahan on rakentunut viimeisen puolen vuosisadan aikana porvarien tukeman sosialidemokratian ja ammattiyhdistysliikkeiden avulla ennennäkemätön konsensus ja maa on ollut myös ennen Suomeakin uranuurtaja pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin rakentamisessa.

Muutama kitkakohta toki oli aiemminkin, kun Ruotsissa oikeisto joutui puuttumaan ehdotuksiin vetää maata kohti reaalisosialismia. Esimerkiksi lakiehdotusta, jolla yritysten osakekannat olisi vähitellen sosialisoitu valtion ja ammattiyhdistysliikkeiden (!) omaisuudeksi oli valmisteltu oikeasti varsin pitkälle ennen sen hylkäämistä. Toteutustapana olisi ollut määrätä osakeyhtiöille velvollisuus maksaa osa veroistaan osakkeinaan valtiolle, joka olisi jakanut niitä ammattiyhdistysliikkeille.

Runsaan maahanmuuton seuraamukset ja EU-jäsenyys ovat 2000-luvun puolella vähitellen muuttaneet sitä ympäristöä, jossa hyvinvointivaltiomalli oli rakennettu. Myös taloudelliset riskit Ruotsin asuntomarkkinoilla ovat kasvaneet johtuen liian pitkistä laina-ajoista ja liian vähäisistä omarahoitusvaatimuksista. Nyt valittu poliittinen tie on niin karsea, että pienetkin säröt yhteiskunnassa voivat revetä isoksi ja väkivaltaiseksi katastrofiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset