Vesa-Matti Saarakkala

Taidetta, jota kansa ostaa ja ymmärtää

USA:n presidentinvaalit ovat alleviivanneet, että elämme nyt ideologiattomuuden aikakautta. Monimuotoista globalisaatiota ja elitististä päätöksentekoa - toisin sanoen nykytilaa - kannattava Clinton on saanut vastinparikseen Trumpin, joka haluaa muutosta nykymenoon mutta jonka takana ei ole ideologista konseptia. Tilannetta kuvastaa hyvin Francis Fukuyaman teoria historian lopusta, jossa ideologiat ovat väistyneet liberaalidemokratian ottaessa niistä niskalenkin.

 

Toisaalta USA:ssa Trumpin korkea kannatus ja irtiotot nykytilaan nähden ovat jollakin lailla oireellisia: Amerikassa kansalaiset ovat tunnistaneet ja tulleet tietoisiksi liberaalidemokratian haittapuolista. Kaava ei olekaan toimiva. Talouskasvu junnaa, talouskasvun painopiste on siirtynyt lännestä muualle, epävarmuus on lisääntynyt. Jako häviäjiin ja voittajiin on kärjistynyt. Pahoinvointi lisääntyy.

 

Liberaalidemokratia ei välttämättä takaakaan enää parasta talouskasvua ja turvallisuutta, mutta toisaalta herää kysymys, voiko tästä huomiosta vetää sitä johtopäätöstä, että liberaalidemokratian muuttaminen konservatiivisempaan suuntaan toimisi lännessä? Onko länsi jo liian syvällä ideologiattomuudessa ja liberaaliudessa voidakseen perata järjestelmäänsä niin, että se muuttuisi ratkaisevalla tavalla konservatiivisempaan suuntaan? Onko ylipäätään löydettävissä riittävästi ideologista liimaa konservatiivisesti ajattelevien välille, jotta saadaan kasattua riittävän selkeä ideologinen kaava?

 

Turvapaikanhakijakriisi ja sen ratkaisumallit saattavat osaltaan antaa meille pian vastauksen näihin kysymyksiin. Itä-Eurooppa näyttää monin paikoin olevan konservatiivisemman demokratian kokeilukenttä. Unkarissa ja Puolassa suositaan konservatiivisia yhteiskuntapoliittisia virtauksia, ja suomalaisten tiedotusvälineiden yksipuolisesta propagandasta huolimatta, tuo suuntaus nauttii laajan enemmistön kannatusta. Ratkaisevaa on juuri se, että konservatiivinen virtaus jossakin maassa saa hegemonisen enemmistöaseman, jolloin päästään näkemään onnistuuko vai epäonnistuuko konservatiivinen politiikka käytännössä.

 

Jos onnistumisia tulee, liberaalidemokratian piirissä olevissa maissa orastavat populistiset liikkeet saattavat nousta aivan uudelle tasolle politiikassa eli ne voivat muuttua protestista varsinaiseksi vaihtoehdoksi vanhalle politiikalle ja taantuvalle liberaalidemokraattiselle järjestelmälle. Syntyy tilanne, jossa voidaan alkaa tunnustaa väriä entistä avoimemmin, kun konservatiivisuus nähdään realistisena suuntauksena. Konservatiiviselle puolelle tulee silloin myös entistä kyvykkäämpiä ja taitavampia poliitikkoja, kun protestivaihtoehdot ensin raivaavat tilan horjuttamalla liberaaleja niin että liberaalit joutuvat perääntymään ideologisesta puhdasoppisuudestaan. Suomessakin yhä harvempi valtapuolueiden poliitikko uskaltaa enää tunnustaa olevansa täysin liberaali. He ovat joutuneet tinkimään ideologiastaan, koska ihmisten mielestä heidän ideologiansa ei näytä toimivan käytännössä, vaikka se rakenteissa hallitseekin yhteiskuntapolitiikkaa. Liberaalien valta-asema ei tunnu enää perustuvan heidän ja ideologiansa aitoon kannatukseen ja onnistumisiin, vaan lähinnä joidenkin kompuroivien populistien ja konservatiivien tekemien virheiden osoitteluun sekä moraalipuheeseen. Se ei välttämättä riitä enää kovin kauan/pitkälle. Liberaalien aika on käymässä vähiin, mistä viestii myös heidän outo epävarmuutensa ja pelkonsa, vaikka he ovat yhä kuskin paikalla.

 

Nykytilaa ei voi tällä hetkellä vielä onnistuneesti haastaa ideologialla, koska ihmiset eivät enää/vielä usko ideologioihin. Elämme ehkä jonkinlaista siirtymäkautta. Amerikkalainen laaja sananvapaus on taannut kuitenkin mahdollisuuden suoraviivaiseenkin järjestelmän kyseenalaistamiseen, mikä on mahdollistanut esimerkiksi Trumpin nousun. Kun ihmiset ovat nyt meillä saaneet Amerikan maistiaisia siitä, millaista on sanankäyttö rapakon toisella puolella, niin en pitäisi ihmeellisenä jos protestimieliala täällä kasvaa. Saattaa jopa käydä niin, että uusi vihapuhelainsäädäntömme ja sen tulkinta voivat kääntyä itseään vastaan. Tulee entistä nokkelampia ja kekseliäämpiä populisteja, jotka eivät lankea lainsäädännön helppoihin ansoihin, vaan tekevät politiikantekemisestä suoranaista taidetta. Taidetta, jota kansa ostaa ja ymmärtää - jopa janoaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Kaukanat näyttävät vielä olevan Suomessa taiteeseen verrattavan populistisen konservatiivisen politiikan tekeminen. Tällä hetkellä jaellaan ennemminkin ilmaisia ämpäreitä, jotka nekään eivät meinaa mennä kaupaksi. Toki, jos Trump voittaa, niin on eri ääni kellossa liberaaleilla täälläkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset