*

Vesa-Matti Saarakkala

Olkoon sitten niin!

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten puoluekokousvalintojen seurauksena Suomi ajautui viime viikolla hallituskriisiin, kun pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo sekä keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmät totesivat, ettei Jyväskylän puoluekokouksesta ulos tullut hallituskumppani Perussuomalaiset ollut enää arvopohjaltaan ja yhteistyökyvyltään se sama puolue, joka se oli vielä kokoukseen mentäessä. Perussuomalaiset oli muuttunut peruuttamattomasti.

 

Perussuomalaisissa vuodesta 2000 asti toimineena henkilönä allekirjoitan edellä mainittujen tahojen analyysin. Se on sama kuin itselläni. Pääministeri Sipilän julkisuudessa esittämä kuminauha-vertaus on erityisen osuva. Puoluekokousvalintojen jälkeen Perussuomalaisten kanssa kuminauha hallituksessa olisi katkennut ennemmin tai myöhemmin. Sitä riskiä ei Suomi voi ottaa, sillä tarvitsemme nykyisessä myllerryksessä olevassa maailmantilanteessa vakautta ja ennustettavuutta sekä toimintakykyä. Se on tärkeää suomalaisten turvallisuudelle ja taloudelle. Pian 10 vuotta kestänyt taantuma on nykyhallituksen määrätietoisin toimin taittumassa, emme voi lähteä vaarantamaan lupaavaa kehitystä sillä, että ajaisimme Suomen ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, mikä olisi ollut hyvin todennäköistä, jos Perussuomalaisista ei olisi irrottautunut Uusi vaihtoehto -työnimellä toimiva hallitusta tukeva ja hallituksessa vaikuttava uusi ja vastuullinen eduskuntaryhmä.

 

Rkp:n ja Kristillisdemokraattien tarjoama auttava käsi keskustalle ja kokoomukselle olisi johtanut hyvän hallitusohjelman avaamiseen ja käytännössä hallituksella olisi ollut vain 100 kansanedustajaa takanaan eli hallitus ei olisi ollut toimintakykyinen. Edessä olisivat siis suurella todennäköisyydellä olleet vaalilainsäädännön mukaan alle kolmen kuukauden varoajalla ennenaikaiset vaalit, joissa nykytilanteessa etenkin Vihreät olisi melko varmasti noussut hallituspuolueeksi hoitamaan mm. maahanmuuttopolitiikkaa. Vain Uusi vaihtoehto -ryhmän perustaminen esti tämän uhkaavan tilanteen muuttumisen todeksi. Siitä syystä, samoin kuin arvo- ja toimintatapaeroista johtuen olen itsenäisesti ajattelevana ja vapaalla mandaatilla toimivana kansanedustajana mukana Uusi vaihtoehto -ryhmässä.

 

Arvoisa puhemies! Hallituspolitiikkaa ei voi tehdä asenteella, jossa toinen jalka hapuilee opposition höttöisellä maaperällä ja toinen jalka luistelee hallituksessa. Suomi tarvitsee rakentavia uudistuksia ja niitä ei saada vietyä läpi suunsoittamisella ja sirkuksella tai potkimalla yhteistyökumppaneita nilkoille. Hallitusyhteistyö ei ole ollut helppoa, mutta pitäydyn itse siinä, minkä lopulta vakaasti kovan jaakobinpainin jälkeen 2015 päätin: Seison tämän hallituksen takana loppuun asti. Kun itse ypöyksin katsoo totuutta silmiin ja kysyy itseltään olennaiset kysymykset, siitä oppii paljon. Olen siis varma siitä, mihin olen nyt päätynyt. Kerran aikaisemmin jo syksyllä 2015 olin mukana pelastamassa hallitusyhteistyötä, kun vaikeat sote-neuvottelut ajautuivat umpikujaan ja hallitus meinasi kaatua. Tuota kokemusta voidaan yhä tarvita.

 

Arvoisa puhemies. Ymmärrän poliittisesti kaikkia nykyisiä kansanedustajia. Joskus vain käy niin, että ollaan eri mieltä ja päädytään eri puolille. Se on normaalia politiikkaa. Politiikkaa ei voi verrata mihinkään muuhun. Politiikka on jatkuvia valintoja, ja politiikassa keskeistä on vaihtoehtojen hahmottaminen. Se on politiikan dna:ssa. Politiikassa pitää pystyä reagoimaan muuttuviin tilanteisiin ja pitää pystyä tekemään yhteistyötä sekä jalostumaan. Paluuta aikaan, jossa politiikka on muuttumattomia ja kiveen hakattuja doktriineja ei nykyisen markkinaehtoisen talousjärjestelmän aikakaudella enää ole. Politiikka ei ole uskontoa, jossa oppi on tietty ja muuttumaton. Onneksi en itse ole poliittisesti se sama kaikkitietävä räkänokka kuin mitä olin parikymppisenä. Poliitikon on välttämätöntä kyetä kasvamaan ihmisenä, vaikka jotkut äänestäjät odottavatkin muuttumattomuutta. 

 

Minä olen kasvanut nuoresta aikuiseksi osana perussuomalaista toimintaa, mutta 10.6.2017 ymmärsin, että olisin joutunut taantumaan takaisin kohti parikymppistä radikaalia voidakseni toimia perussuomalaisessa puolueessa jatkossakin. Sitä minä en enää halunnut. Jos se maksaa poliittisen urani, olkoon sitten niin. 

 

Arvoisa herra puhemies! Politiikassa pitää joskus pystyä nielemään ylpeytensä, jos meinaa saada jotakin hyvää aikaan.

 

(Saamieni vihapostiviestien takia en avaa keskustelumahdollisuutta edes moderoituna.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset