*

Vesa-Matti Saarakkala

Työväki ja liberaalit karkaavat Sdp:stä

Jotta julkisen talouden menoja eli verorasitusta saataisiin pienennettyä ja kilpailukyky nousuun, Sipilän hallitus joutui lähes kymmenen vuotta kestäneen taloustaantuman ja kymmenen vuoden massiivisen ja kroonisen velaksielämisen seurauksena tekemään raskaita ja kovia päätöksiä heti kautensa alussa. Suomella ei ollut varaa menettää enää toista vuosikymmentä. 

 

Uudistamisen tulokset ovat pikku hiljaa tulossa näkyviin. Työllisyys on selkeässä kasvussa, valtion ja kuntien velkaantumisvauhti on selkeästi hidastunut ja talouskasvu on jopa 3 prosentin luokkaa, mikä on nollakorkojen aikakaudella hyvä tilanne. Kun vielä sote-uudistus saataisiin eteenpäin ilman kokoomuksen vastuutonta yksityistämisähkyä, voi hallitus saada lähes kiitettävän arvosanan kaudestaan. Miinuksena voidaan pitää alkukauden liian löysää, ja pääministerin kohdalla jopa höveliä, reagointia turvapaikkaturismiin, mistä joukkoryntäyksessä Suomeen on kielteisten turvapaikkapäätöstenkin valossa ollut kyse. Nyt hallituksessa höveliys on haihtunut ja tilalle on tullut realismi, jossa Suomi ei eristäydy, mutta jossa maasta ei tehdä hollitupaakaan. Presidentti Niinistön tasapainoinen linja tukee hallitusta paremmin kuin hyvin.

 

Vanha valtionhoitajapuolue SDP on nyt henkitoreissaan ja taistelee tulevaisuudestaan tosissaan. Etenkin markkinaehtoisesti toimiva työväki arvostaa tuloksia ja niitä Sipilän hallituksella on lyödä pöytään toisin kuin edellisen hallituksen Sdp:llä. Julkisella sektorilla kiky-kiristys jakaa porukkaa, mutta pääosa arvostaa sittenkin enemmän kohtuullista verotusta ja työpaikkansa pysymistä kuin parin prosentin palkankorotuksia velkarahalla rahoitettuna. Velkahan on verorasituksen siirtämistä eteenpäin, tulevaisuuteen. Ihmiset ymmärtävät, että kehittyneissä maissa paluuta takavuosien talouskasvuvauhtiin ei nykyisessä globaalin kilpailun talousjärjestelmässä enää ole, joten velkaantuminen on pikku hiljaa pysäytettävä. Etenkin kun suuret ikäluokat tulevat nyt seniori-ikään.

 

Nuoret arvoliberaalit ovat niin ikään jättämässä Sdp:n, sillä vihreät edustaa arvoliberaaliutta paljon selkeämmin, koska sen porukka on nuorempaa ja joukossa ei taatusti ole konservatiiveja toisin kuin Sdp:n ukkoontuvissa työväentaloissa. Aikoinaan perussuomalaisten ja Soinin haastamiseksi johtoon valitusta Antti Rinteestä on hahmona tullut demareille nyt ongelma. Samaan aikaan kun nuoret liberaalit naiset innokkaina vannovat Touko Aallon nimeen, Sdp joutuu houkuttelemaan heitä ikään kuin väkisin, ja se ei näytä hyvältä. Porukka ei lähtenytkään ”Antin matkaan” toisin kuin 2014 uskottiin.

 

Kesän turbulenssin jäljiltä hallitus jatkaa nyt vakaasti tämän vaalikauden loppuun, joten Sdp:n momentum myös ennenaikaisten vaalien väläyttelyn muodossa on mennyt ohi. Tynkäkautta ei tule. Vihreille uusine valtuutettuineen ajan kuluminen taas ei ole ongelma. Perussuomalaisten kannatus oli 2009 alle 10 %, 2011 se oli 19 %.

 

Presidentinvaaleissa Sdp asetti ehdolle Tuula Haataisen, joka on todella hyvä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, mutta presidenttinä häntä on mahdotonta Niinistön sijaan nähdä. Se, mihin hän voi presidenttikisassa oikeasti vaikuttaa, on yleinen mielipide sotea koskien. Se voi olla ihan tervetulluttakin. Myös normaali naisnäkökulma on tervetullut lisä kisaan. Se ei kuitenkaan Sdp:tä pitkältä oppositiovaellukselta tule pelastamaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Demarit eivät koskaan löytäneet toimivaa asennetta globalisaatioon ja hukkasivat siinä poliittisen fokuksensa todella pahasti. SDP:stä on tullut vain niiden hyvinvoivien palkansaajaryhmien edustaja, joihin globalisaatio ei ole erityisen pahasti iskenyt. Sitä mukaa, kun väkeä on siirtynyt kortistoon tai prekariaattiin 1980-luvun tyyppisistä iki-/suojatyöpaikoista, niin sitä on siirtynyt pois kannattamasta SDP:tä, jonka monet ovat huomanneet olevan vailla kosketusta omaan tilanteeseensa. Suhde työelämässä huonommin pärjääviin on ollut ylimielinen ja holhoava (tempputyöllistäminen, kuntouttava työtoiminta). Globalisaatiosta taloudellisesti hyötyneet ovat siirtyneet Kokoomuksen tai muiden porvaripuolueiden kannattajiksi. Kehitysapu-/maahanmuutto- /kestävä kehitys -tyyppisen idealistisen globalisaation puolustajat puolestaan kannattavat Vihreitä ja pieni osa myös Vasemmistoliittoa.
Huomattava osa SDP:n runkokannattajaväkeä siirtyi globalisaatiokriittisten perussuomalaisten äänestäjiksi, kunnes huomasivat puolueen toteuttavan melko ympäripyöreää ja työväestölle varsin vihamielistä politiikkaa.
SDP:n puoluejohdossa ei ole edelleenkään tunnuta ymmärtävän sellaisen väestönosan tuntoja, joiden työpaikka on epävarma eikä heillä ole pääomatuloja tahi varallisuutta. Tämä väki on tällä hetkellä vailla poliittista kotia.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Aika vankkoja mielipiteitä toisten puolueiden kohtaloista, kun oman kannatus on alle 2%.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Vastaus on yksinkertainen:
Sdp,vas 2-7 kepu,Sp,Ps,krst,vihr,rkp,kok.

Ja kaikkien 7 propakandassa demarit on tehnyt kaikki mokat -03-19 aikana.
Siitääkin huolimatta että kepu,kok,vas,vihr,Ps on hypänneet hallitusvastuusta kesken pois. Ja hallitukset on koko aika ollut Kepu 12vuotta,kok 4v yht:16 vuotta ja päin hanuria on menty.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset