Vesa-Matti Saarakkala

Populisteille kannatusta kultatarjottimella?

Presidentinvaalit näyttivät, että pääosa suomalaisista ei perusta populismista. Niinistö otti murskavoiton. Samalla vaali kertoi kuitenkin myös siitä, että osa perinteisistä puolueista on vaarassa ajautua mahdollisesti ahdinkoon, jos vaalien selkeitä signaaleja ei oteta vakavasti. Täytyy muistaa, että tällä kertaa populisteilla oli vastassa yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmista, arvostetuimmista ja uskottavimmista ehdokkaista. Parempaa ei ole, eikä ihan heti tule.

 

Populisteille ollaankin kovaa vauhtia oikein kultatarjottimella tarjoilemassa aimo siivua puoluekannatuskakusta, ilman että heidän tarvitsee todellisuudessa itse edes osallistua sen leipomiseen. Heillä ei ole tarjota uskottavaa kakkureseptiä koko kansakunnalle, mutta monia äänestäjiä kiinnostaakin lähinnä se, että onhan juuri heille tarjoiltavassa kakkupalassa mukana juuri se heidän lempitäytteensä, eikä missään nimessä sitä pahaa, yskänlääkkeeltä maistuvaa, sivumakua. 

 

Tähän pienen ihmisen kainoon toiveeseen populisteilla on aina mahdollisuus vastata: Tottahan toki, me emme perusta mistään kakunleipomisesta - se on ihan naurettavaa ja turhaa - vaan valmistamme sinulle juuri sopivan viipaleen! Vesi herahtaa kielelle jo pelkästä lupauksesta. ”Voiko näin hyvää olla olemassakaan?”, ajattelee äänestäjä. ”Että oikeinko viipaleen ja juuri minulle – pienelle ihmiselle?” Pakko maistaa! Näyttää niin herkulliselta ja hyvältä. Isken hampaani tuohon ja hotkaisen koko palan vaikka kerrallaan. En edes pureskele, nielen vain! Nautiskellen ja maiskutellen. Kyllä, ei sivumakuja, ei outoa jälkimakua, pelkkää hyvää vain! Tuskin hampaatkaan tästä menee, kun ei tarvitse edes pureksia näin hyvää ja suussa sulavaa herkkua! Tämä leivos ei ole ottanut jääkapissakaan makua muista, vaan maistuu samalta tänään kuin eilenkin. Tietysti sitten myös huomenna. Tätähän voisi syödä siis vaikka jopa päivä! Uskomatonta. Niin ainutlaatuista! Tästä tunteesta en halua luopua, jos ei pakko ole. Pelkkä ajatus jo saa hyvälle tuulelle. Tähänhän voisi vaikka tottua. Miksi syödä enää kohtuullisen hyvää, kun tarjolla on ylihyvää?

 

Keskustan Vanhasen ja Sdp:n Haataisen äänisaaliit olivat suorastaan surkealla tasolla ottaen huomioon heidän pitkäaikainen kokemuksensa politiikasta ja vahva osaamistaso sekä hyvä esiintymiskyky. Jos esimerkiksi Vanhanen erinomaisena puhujana olisi ollut yhä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, hänen kannatuksensa olisi toki voinut olla vaikka kaksinkertainen. Kampanjan kannalta hänen pahin virheensä oli siirtyä eduskunnassa keskustan ryhmäjohtajan paikalta ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalle. Mutta isossa kuvassa kyse on muustakin kuin kampanjan kannalta tehdyistä virhesiirroista, kuten edellä olevassa kappaleessa kerroin.

 

Henkilökohtaisesti minua ei yllätä, että vaikeuksia ns. vastuullisille poliittisille voimille on taas alkanut tulla. Soten eteenpäinvieminen ei ole näyttänyt asiantuntijapalautteeseen nähden erityisen vakuuttavalta ja uskottavalta. Aikarajatkin ovat paukkuneet jatkuvasti, mutta aina on luvattu, että kyllä kohta valmista, enää pikkuisen tätä ja tuota, enää vähän tästä ja tuosta pois ja sitten on iso kakku valmis! Kaikki politiikkaa seuraavat tietävät syyt, tai syyn, keittiön välillä kaaokseltakin näyttäneeseen valmistusprosessiin, joten en niitä tässä hallituspuolueen edustajana lähde erittelemään. Sanonpahan vain, että maakuntamalli on oikea ja kehityskelpoinen malli ja eduskunnan tuleva puhemiesvalinta voi kertoa monestakin asiasta soten ympärillä.

 

Aktiivimallin kanssa on ajauduttu nyt tukkanuottasille SAK:n kanssa. Tämä olisi vältetty tekemällä pieni viilaus malliin perustuslakivaliokunnan ohjeiden pohjalta, jolloin, jos työttömästä itsestään riippumattomasta syystä aktiivisuusehto ei täyty, hänen työttömyysturvaansa ei leikata. Mutta, jos halutaan ehdoin tahdoin antaa populisteille ääniä, käyhän se näinkin. Sehän ei ole suinkaan kaikilta pois. Lusikka otetaan kauniiseen käteen sitten aikanaan. Tavalla tai toisella populistit ovat siinäkin voittajia.

 

Sudet juoksentelevat täällä Etelä-Pohjanmaalla ainakin Kurikassa jo lähes taajamassa, ainakin sen liepeillä. Sivukylillä sudet väijyvät jo ihmisten pihoissa. Ei ole ihme, jos populisteille valuu ääniä tällaisestakin. Mitä vaihtoehtoa ihmisille jää, jos tällaisia helppojakaan asioita ei hoideta? Mikään yllätys ei susien määrän kasvu asiaa seuraaville voi olla. Tietoa kyllä on tarjolla. Mutta ei kai sekään ole kaikilta pois, vaikka sudet tulisivat ihan kotiovelle. Se on ainakin moraaliton luontokappale, vahva peto, joka pärjää luonnontilassa. Ehkä meidän tehtävä on suojella luonnostaan vahvoja?

 

Jos hallituspuolueet kampittavat toisiaan, populistit tulevat ja korjaavat potin. Tässä tulitikkuleikissä yhden tahon päärakennus paloi jo kivijalkaan asti. Keskustalla ei ehkä kartanon päärakennus ole tulessa, mutta ainakin piharakennuksen nurkka jo kytee. Ylpeys käy lankeemuksen edellä politiikassakin. Näillä mietteillä kevätistuntokauteen 2018.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Keskustalla ei ehkä kartanon päärakennus ole tulessa, mutta ainakin piharakennuksen nurkka jo kytee. Ylpeys käy lankeemuksen edellä politiikassakin. Näillä mietteillä kevätistuntokauteen 2018."

Ei elämä ole helppoa,
ei ainakaan politiikassa,
missä kaikki keinot on sallittuja
ja ne on myös käytössä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Tuskinpa mikään analyysi vaalituloksesta voisi olla lähtökohdiltaan pahemmin pielessä kuin tämä käsitys siitä että "populismi" olisi murskattu kun Niinistön voitto oli niin ylivoimainen.

Täsmälleen ja täydellisesti päinvastoin: ylivoimainen äänisaalis kertoi nimenomaan erinomaisesti hallitusta väistelyn ja välttelyn taidosta, populismista "tolkun politiikan" eli mielipiteettömän ympäripyörittelyn, toppuuttelun ja kantaaottamattomuuden muodossa.

Se oli todellinen todellisen populismin suurvoitto. Kansalle luvattiin juuri sitä mistä kansa eniten tykkää -- kaikenlaisten ääripäiden ohittamista ja kaiken "yläpuolelle" asettumista.

Valitettavasti tällainen populismi on todellisesta asiahallinnasta niin kaukana kuin mikään ikinä olla voi. Tulevaisuudessa odottavat ratkaisemattomat ongelmat -- kuten satojen miljoonien suuruusluokkaan mahdollisesti kasvavat ei-eurooppalaisten kansainavellukset Eurooppaan -- eivät ratkea muillään "tolkun politiikalla" tai ympäripyörittelyllä.

Valitettavasti asiat vaativat asiahallintaa, eikä asiahallinta voi olla pelkkää kipeimpien kysymysten väistelyä. Tosiasiat ovat aina äärimmäisiä törmäyksiä todellisuuteen.

Vanhan normaalin populismista kannattaisi Saarakkalankin ryhdistäytyä ja katsoa suoraan edessä oleviin tosiasioihin. Douglas Murrayn kirja on hyvä ei-populistinen johdatus:

http://alkonkassalla.blogspot.fi/2018/01/uusi-inte...

Toimituksen poiminnat