Vesa-Matti Saarakkala

Tiedustelulainsäädännössä tunnustettava kylmät tosiasiat

Tiedustelulainsäädännön luomiselle ja perustuslain muuttamiselle kiireellisesti on olemassa erityisen painavat perusteet: Lakivalmistelu on aloitettu käytännössä jo 2013. Nyt elämme vuotta 2018. Välissä on nähty Krimin laiton valtaus, hybridisodankäyntiä käytännössä, kansainvaellus ja laiton maahanmuuttoaalto Eurooppaan, satojen tuhansien henkilöiden laiton maassaoleskelu EU:ssa, ulkopuolisten tahojen systemaattinen vaikuttaminen USA:n presidentinvaaleihin, terrorismin uudet muodot ja terroristitekojen yhä laajempi valmistelutoiminta tietoverkkoja hyväksi käyttäen. Suomi ei voi jäädä faxiaikaan.

 

Olemme jo nyt käytännössä myöhässä näiden tiedustelulakien kanssa. Joidenkin eduskunnassa esiintuomalla logiikalla siitä seuraa johtopäätös, että kun ei-toivottu asiantila on vallinnut jo pitkään, kiirettä ei välttämättä tarvitsi pitää nytkään, vaan voitaisiin ottaa jopa vuosi lisäaikaa siirtäen asian lopullinen käsittely seuraavalle eduskunnalle. En usko, että kansalaisten enemmistö hyväksyy tällaista näkökulmaa. Valtion tärkein tehtävä kun on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta.

 

Kansalaisten suojelemisen keinoja on punnittava nyt käsittelyssä olevan lakihankkeen yhteydessä mm. kansalaisten yksityisyyden suojan suhteen. Se on erittäin tärkeää. Samaan hengenvetoon voi todeta, että jo tällä hetkellä useilla Suomen valtioon mitenkään liittymättömillä tahoilla on parhaillaan kyky ja mahdollisuudet tarkkailla ja seurata tietoliikennettä ja sen sisältöä Suomessa, myös yksittäisten kansalaisten. Esimerkiksi eduskuntatyössä on ainakin itselleni eteen tullut tilanteita, joissa olen joutunut viranomaisten pyynnöstä jättämään viestintävälineet pois käytöstä ja erilliseen tilaan, kun olen saanut jotakin informaatiota. Se tarkoittaa sitä, että viestintävälineiden kautta voidaan seurata suhteellisen helposti jo nyt ketä tahansa. Ja uskoakseni eduskunnassa tietoturva ainakin kaiken järjen mukaan on varsin korkealla tasolla.

 

Luomalla edes rajoitetun kyvyn ja tarkkaan rajoitetut ja valvotut mahdollisuudet suomalaisille turvallisuusviranomaisille vastaavaan toimintaan mielestäni emme kavenna suomalaisten oikeutta yksityisyyteen, vaan päinvastoin parannamme näitä oikeuksia, kun emme jätä Suomen tietoverkkoja ulkovaltojen tiedustelutoiminnan ja rikollisten suhteellisen vapaasti käytettävissä olevaksi temmellyskentäksi, jossa Suomen kansalaisten yksityisyys on lähinnä vitsi. Asiat tulee siis asettaa mittasuhteisiinsa ja säilyttää todellisuudentaju.

 

Meidän on tässä tilanteessa jätettävä kirkasotsainen idealismi ja toisaalta turha dystopian maalaaminen vähemmälle ja tunnustettava tosiasiat sekä realiteetit. Yksityiskohtia tarkkaan punnitsemalla ja harkitsemalla ja demokraattisen prosessin läpivalaisulla tästä lainsäädännöstä tullaan saamaan hyvä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Nuoruutesi ja teknisen osaamisen puutteessa kirjoitat asioista, joita et ymmärrä. Henkilön tietosuoja on tärkeämpi asia kuin valtion tietosuoja. Perusteesi urkinnan vapaudelle on kestämätön.

Listaamasi uhat on hoidettava erilaisin tavoon. Muuttoliike valvotaan sulkemalla EUn rajat, luopumalla Schengen-alueen vapaasta ihmisten vaelluksesta tai vaihtoehtoisesti ottamalla Suomen rajavalvonta käyttöön. Muuttajien määrä pidetään minimisdä eikä sionä suostuta EUn vaatimuksion. Piste.

Sotilastiedustelun valtuudet urkkia ulkovaltoja ja ulkomaalaisia vapaasti on ok, mutta se ei todellakaan edellytä kaikkien suomalaisten vapasta kyttäämistä ja tietojen keräilyä SUPOon. Sellaiseen ei ole tarvetta, vaikka Pelttarin sormet sitä syyhyävätkin.

Suomessa ei ole vakavaa terroriuhkaa eikä missään EUssa. Muutama satunnainen isku ei ole peruste alkaa kyttäämään kaikkea tietoliikennettä mukamas ennaltaehkäisevästi. Kukaan ei halua sitä eli massavalvontaa.

Venäjän uhka medialle on täyttä puppua. Luen päivittäin montaa mediaa kotimaassa ja ulkomailla. En ole kertakaan nähnyt näitä väitettyjä Venäjän vaikuttamisyrityksiä. Luen mediaa enemmän kuin 95% Suomen kansasta. Jollei sillä otannalla osu valeuutiset kohdalle niin väitettyä vaikuttamista ei ole.

On naivia esittää, että nälkiintynyt Venäjä on EUlle sotilaallinen uhka. Krimin ja Donbassin tapahtumista ei täyspäinen voi sellaista päätellä. Venäjän hyökkäys EUn alueelle olisi täydellinen itsemurha.

Venäjän vaikutus USAn vasleihin on vielä avoin kysymys. Ja jos vaikutus on nykyisen presidentin pyytämää niin vikaa saa hakea USA itsestään. Sen sijaan USAn vaikutus erinäisten maiden vaaleihin ja valkanvaihtoihin on selkeästi totta ja yleistä. Et siitä ole huolissasi?

Vaadin, että kouhotus lopetetaan. Isot miehet käyttääntyvät nyt hysteerisesti kuin teinitytöt.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Vesa-Matti, oli erittäin miehekästä julkaista kommenttini. Olin varma, ettet tekisi sitä, koska olin sen verran eri mieltä aiheesta. Annan arvostukseni tästä rohkeudesta, jos sillä sinulle mitään merkitystä.

Käyttäjän tp83 kuva
Vesa-Matti Saarakkala

Pysyt tuossa kuitenkin asiassa niin sellaiset pääsee läpi tästä sensuurista. Rehellisesti sanoen ehkä n. 10 kommenttia olen estänyt tämän n. 10 vuoden aikana usarissa. Puolet niiden tekijöistä ovat avautuneet estämisestäni.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen Vastaus kommenttiin #3

"Kansalaisten suojelemisen keinoja on punnittava nyt käsittelyssä olevan lakihankkeen yhteydessä".

Tässä olet aivan oikeassa.

Sotilastiedustelu, kyberuhat,... eivät kaipaa mitään erillistä tiedustelulakia, sillä ne ovat jo nyt ihan suvereniteetti itsenäiselle valtiolle, eli de facto -suvereniteetti.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

ISIS:in sotilaallinen lyöminen Irakissa ja Syyriassa on lähestulkoon tyrehdyttänyt terroriaallon Euroopassa. Muuttoliikkeitä pitäisi pystyä hallitsemaan siten, että tulijoiden radikalisoitumisen riski on pienin mahdollinen. Pakolais-/siirtolaisvirtoja ei pitäisi päästää niin holtittomiksi, että joudutaan omien kansalaisten oikeuksien heikentämisen tielle. Ongelmiin reagoiminen niiden alkulähteillä on melkein aina se paras turvallisuutta ja vakautta tuottava vaihtoehto.

Tietyillä turvallisuudesta vastaavilla tahoilla on suuri taipumus liioitella omien palveluidensa tarvetta. Joissakin tapauksessa levottomuutta herättävät uutiset ja tapahtumat ovat seurausta turvallisuuskoneistojen ylireagoinneista tai ehkä jopa suoranaisesta vallanhimosta. USA:n päättömät sotaretket sekä koko maailman väestöön kohdistettava urkinta 9/11-iskun jälkeen lienevät tästä varoittava esimerkki. On ylipäätänsä syytä muistaa, että turvallisuuskoneistojen liiallinen vaikutusvalta, tyyliin "valtio valtiossa", on myös yksi uhkakuva, joka on otettava todesta.

Tiedustelulakeja voi ja pitää uudistaa ajanmukaisiksi, mutta liiallinen kiirehtiminen ja paniikin lietsominen ei kai sentään ole tarpeen.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Oli melko häkellyttävää todistaa viime keväänä demonstraatiota, kuinka melko yksinkertaisella televisioantennista, läppäristä, läppäriin kiinnitettävästä adapterista, parista muusta halvasta elektroniikkakomponentista sekä edelliset yhdistävästä piuhasta rakennetulla laitteistolla sai seinän takana olleen toisen läppärin näytön näkymään melko hyvälläkin tarkkuudella tarkkailijan läppärissä.

Edellisen kaltaisia eivät tietenkään tietoliikennetiedustelua harjoittavien menetelmät ole, mutta herätti vain ajatuksen siitä, mihin kaikkeen huomattavasti paremmilla resursseilla kyetäänkään.

Vakoilu siis on ilmeisen helppoa joka tapauksessa. Näen hyvänä asiana sen, että tarkkojen protokollien mukaan toimiville valtiollisille tiedustelutahoille turvataan riittävät oikeudet ja mahdollisuudet suorittaa tiedustelua erinäisten vähemmän valtiollisten protokollien mukaan toimivien konnien rinnalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset