Vesa-Matti Saarakkala

Mielikuvapolitikoijat ovat kaikki liberaaleja

Alunperin, kun julkisuudessa lanseerattiin käsite ”totuudenjälkeinen aika”, hieman hymähtelin tuollaiselle ”analyysille”. Mutta kun katsoo politiikkaa tässä ja nyt, kyllä fakta on se, että me todellakin elämme totuudenjälkeistä aikaa - ainakin tällä hetkellä. Voihan tämä aika olla toki myös totuutta edeltävää aikaa, jos positiivisesti ajattelee.

 

Tässä ajassa huijaavat sekä vallanpitäjät että heitä opponoijat. Vallanpitäjät esittävät olevansa vastuullisempia, linjakkaampia ja lahjomattomampia kuin todellisuudessa ovat ja oppositiovoimat vastaavat tähän osoitellen lähinnä yksittäisiä epäkohtia ilman uskottavaa, tai ainakaan realistista kokonaisratkaisua. Puhutaan koko ajan yksityiskohdista ja lillukanvarsista, koska kaikki karttavat ”oikean karvansa” paljastamista. Ehkä siksi, että tosipaikassa tyydyttäisiin kuitenkin lähinnä vain viilaamaan jotakin. Ei siis olla oikeasti sitä, mitä väitetään itsensä olevan.

 

Kaikenlainen pelaaminen ja kaupankäynti kiistetään, vaikka näkyy kilometrien päähän, mistä joskus - tai aika useinkin - on kyse. Syvällä rintaäänellä ja kirkkain silmin väitetään, että kyllä kaikki on mahdollista ja esitykset päteviä. Koskee sekä eliittiä että opponoijia. Kukaan ei oikeasti uskalla olla edes rehellisesti vallankumouksellinen ja myöntää, että ehkä omat esitykset eivät ole kovinkaan realistisia, tai että niiden toteuttamisella voi olla hurjiakin sivuvaikutuksia suhteessa vaikkapa yksilöiden taloudelliseen, yhteiskunnalliseen tai alueiden geopoliittiseen tilanteeseen, mutta että aatteellisista syistä ajaa sitä ja tätä. Tällaisesta ei haluta keskustella lainkaan. Huudellaan vain kaikenlaisia tunteisiin vetoavaa ja naureskellaan kaikelle vanhalle ja ideologiselle ikään kuin vanhentuneena ja naurettavana.

 

Ehkä sekin kertoo aika paljon, että kun vääntö politiikassa vaikkapa loma-ajaksi taukoaa, matkaavat monet yksilöt molemmista ”vanhoista” vastaleireistä (porvareista ja vihervasemmistosta) vaikka Thaimaahan – ehkäpä sieltä ostetaan joltakin ”poppamieheltä” vieläpä samanlaiset onnenkorut kaulaan killumaan. Maailmankuvien erot ovat oikeisto- ja vasemmistoliberaaleilla enemmän tai vähemmän teoreettisia ja filosofisia, eivät todellisia. Minä tunnistan liberaalin yksilön hänen oman elämäntyylinsä perusteella, en puheiden tai saarnojen tai aatteellisen värityksen, perusteella.

 

Syypäitä totuudenjälkeiseen aikaan ovat kuitenkin ennen kaikkea vallanpitäjät ja valtaeliitteihin kuuluvat – pitkän ajan toimintakulttuuri, joka ehkä pääsi valloilleen Neuvostoliiton eli yhteiskunnallisen järjestelmävaihtoehdon romahdettua, markkinatalouden pidäkkeitten poistuttua ja sähköisen viestintäkulttuurin lyötyä 2000-luvulla läpi, ihmisten usko kaikkeen muuhun paitsi rahaan, on valtaosiltaan romuttunut. Raha on arvonmitta ja valtauskonto, silloinkin kun siitä ei olisi välttämättä edes pulaa. Halutaan olla myös henkilökohtaisesti ”hyviksiä” silloinkin, kun se oikeasti pahentaisi yhteiskunnallista kokonaistilannetta eli olisi tyhmää eikä järkevää.

 

Surullisinta on se, että eliitti on valheellisuutta sisältävällä toiminnallaan antanut pahasti toistaitoisille ja vallanpitäjiksi täysin kyvyttömille poliittisille oppositiovoimille ja -yksilöille mahdollisuuden esittää jollain lailla uskottavaa ja mielenkiintoista vaihtoehtoa aika isonkin ihmismäärän silmissä. Miten esimerkiksi omissa asioissaan röyhkeästi ja häikäilemättömästi valehteleva ihminen voisi olla hyvä poliittinen johtaja? Konservatiivin mielestä ei mitenkään. Totuudenjälkeisessä ajassa voidaan tästäkin asiasta ajatella kuitenkin toisin, kunhan tuollainen yksilö vain on jollakin ilveellä onnistunut pärjäämään.

 

Liberalismissa, joka on siis nyky-yhteiskunnan valtavirta-ajattelua sekä arvojen että talouden osalta kaikki on suhteellista ja kaikki on aika pitkälle kaupan. Liberalismi viime kädessä on luonut toiminta-alustan totuudenjälkeiselle ajalle. Arvoliberalismi yhdistettynä kapitalismiin näyttäytyy valheellisuutena, jossa jokainen pyrkii esittämään parempaa kuin todellisuudessa on. Somekanavat ovat tehneet ilmiön todella näkyväksi ja kuuluvaksi. Todellista itseään paremman, ylemmän, linjakkaamman ja kyvykkäämmän esittäminen luo kuplia. Kuplia, joiden varaan ei voida rakentaa mitään kestävää. Tärkeää onkin tarkastella propagandistien, niin eliittipuolen kuin oppositionkin, omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Silloin pääsee pintaa syvemmälle ja näkee itse toimijan hänen savuverhoinaan toimivien kirjoitusten ja puheiden sekä kuvien takaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Hieno kirjoitus. Liberalismi on silleenjättämistä (ei heideggerilaisessa, yksityisessä mielessä) ja varma tie tuhoon. Se onkin aikamme ismi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset