Perussuomalaiset haluaa eroon EU:sta
Hiljattain julkaistiin kyselytutkimus (IL 12.11.), jossa kerrottiin, että Perussuomalaisten kannattajista 49 prosenttia ei haluaisi Suomen eroavan EU:sta. Tämä tutkimustulos ei ole ristiriidassa Perussuomalaisten EU-linjan kanssa, sillä ensisijainen vaihtoehtomme on päästä eroon koko nykymuotoisesta EU:sta, ei erota siitä. Oikeanlaisen käsityksen muodostamiseksi siitä, mikä on puolueemme EU-linjan kannatus kannattajiemme keskuudessa, tutkimuskysymys tulisikin siis asettaa seuraavasti: ”Haluaisitteko eroon nykymuotoisesta EU:sta, jota kehitetään kohti liittovaltiota?”
EU on poliittinen järjestelmä, joka elää jatkuvasta muutoksesta ja siitä, että se saa muutosten kautta lisää valtaa. Jos EU:lle lakataan antamasta lisää valtaa, se luhistuu ja palautuu yleiseurooppalaiseksi vapaakauppa-alueeksi. En usko, että Suomesta löytyy ainuttakaan politiikantutkijaa, joka väittäisi EU:n pysyvän nykyisellään pystyssä ilman lisävaltaa. Suomi voi halutessaan estää EU:n vallan lisäämisen ja näin vaikuttaa ratkaisevalla tavalla EU:n tulevaisuuteen, kuten Perussuomalaiset on esittänyt vaatiessaan liittovaltiokehityksen pysäyttämistä.
Kun tilanne on se, ettei EU:n lisävallan haaliminen ja edes nykyisen vallan hallussapito välttämättä onnistu, niin EU-kriittisten ja EU-vastaisten poliittisten toimijoiden ei ole mitään järkeä vaatia Suomen eroamista EU:sta ja rahaliitosta. On kansallisestikin paljon tärkeämpää keskittyä EU-politiikassa siihen, ettei Suomi yksin joutuisi eroamaan unionista ja rahaliitosta, vaan että koko unioni palautuisi vapaakauppa-alueeksi. Tälle vaatimukselle on saatavissa myös laajaa kannatusta. Sen sijaan EU-kritiikin lyttääminen yksinkertaistamalla sen luonnetta ei palvele kansan tahtoa, vaan valheellisesti ohjaa sitä.
Suomen kansan enemmistö äänesti EU-jäsenyyden puolesta aikoinaan hyvin pitkälle turvallisuuspoliittisin perustein ja sitä tahtoa täytyy kunnioittaa, mutta samalla myös tulkita oikein. On tosiasia, ettei Suomen ehdoitta kannata jäädä yksin suurvalta Venäjän kylkeen, mutta jos hinta EU:n turvallisuuspoliittisesta hyvästä alkaa kasvaa liian korkeaksi, ei sitäkään vaihtoehtoa pidä sulkea pois.
Vuonna 1994 Suomen kansan enemmistön mielestä jäsenyys silloisessa EU:ssa ilman rahaliittoa, Lissabonin sopimusta ja monia muita elementtejä oli kokonaisvaltaisesti arvioituna järkevä ratkaisu, jonka suurimmat edut painottuivat juuri turvallisuuspoliittisiin näkökohtiin.
Jotta Suomen kuuluminen Euroopan unioniin voisi yhä olla yhtä monen suomalaisen mielestä samalla tavalla perusteltu ratkaisu kuin 1990-luvun puolivälissä, on todennäköisesti jo pelkästään johdonmukaisuuden takia vaadittava EU:n vallan vähentämistä. Kansalle ei pidä syöttää valhetta, että Suomella olisi EU-politiikassaan vain kaksi vaihtoehtoa; joko kuulua unioniin passiivisena kanssamatkustajana tai erota siitä ja kadota impivaaraan. Impivaaralla pelottelu tosin vetoaa moniin suomalaisiin, sillä yksinjäämisen pelko aikoinaan johdatti Suomen unioniin. Jos siis unioni nykymuodossaan on kaatuakseen, niin luultavaa on, etteivät suomalaiset sen olemassaoloa haluaisi silloinkaan yksin jäädä puolustamaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jokos olet itse eronnut €U:sta?
Tästä se käy näppärästi:
http://www.harmaasusi.com/eroa.html
supizeniläinen kotiäiti, Harmaasusi™
Me haluamme erota EU:sta tai eroon EU:sta, miten vaan kun vain pääsemme EU:n kuristavasta otteesta irti. Pois direktiivit, pois viljelijöitä painava byrokratia. Suomi vapaaksi maaksi!
Vasta leipäteksti selventää radikaalin otsikon taustaa. Koska tällaisilla lausumilla voi kuitenkin olla merkitystä Perussuomalaisten kannatuksen kehitykseen yleensä ja koska esittäjänä on kyseisen puolueen puolueen kansanedustaja ja tunnettu poliitikko, voivat nämä tulla myös laajalti siteeratuiksi mediassa. Nämä lausumat voivat siis olla Perussuomalaisten kentälle hyvällä tuurilla joko yhteishengen nostattajia tai huonolla tuurilla riskialttiita pommeja. Ennen kuin blogisti painoi Lähetä-nappia, oliko juuri tästä kirjoituksesta keskusteltu Perussuomalaisten ryhmässä ja ilmoitettu mm. puheenjohtaja Soinille?
Kyse on puolueemme linjasta, jolla lähdimme eduskuntavaaleihin ja joka sattuu olemaan itselleni tuttu verrattain pitkästä ja kattavasta poliittisesta toimintahistoriasta johtuen. Ei meillä ole muutenkaan tapana blogitekstejä tai mielipidekirjoituksia puheenjohtajalla oikoluetuttaa ja ainakaan minun osaltani siihen ei ole ainakaan tähän asti ollut tarvettakaan. Puheenjohtaja kyllä ilmoittaa, jos haluaa niin toimittavan ja yhdessä sitten päätetään, miten toimitaan. Tähän asti luottamusta on riittänyt, ja uskon, että näin on jatkossakin. Mutta jos jollakin puolueessa on nokankoputtamista asiaan, niin otetaan vaaliohjelmat ilman muuta esille ja käydään kertauksena EU-linja läpi perusteluineen. Itselleni sopii sen tyyppinen avoin keskustelu puolueen piirissä koska vain, jos on tarvetta, sillä selän takana puhminen ei olisi hyvä asia eivätkä ne asiat vaikenemallakaan parane, jos jotakuta mietityttää. Otsikkokin avataan leipätekstissäni eikä se ole ristiriidassa leipätekstini sisällön kanssa ja oletuksena tietenkin on, että leipätekstikin jaksetaan lukea. Jos joku tässä Perussuomalaisia ja kannattajiamme koskevassa EU-keskustelussa mättää, on se Iltalehden julkaisema tutkimus ja sen tarkoitushakuisuus. Siitä viekkaasta ja ovelasti tehdystä tutkimuksesta kannattaa olla enemmän huolissaan kuin blogitekstistäni. Ymmärrän hyvin myös sen, ettei moista tutkimusta viitsisi edes kommentoida. Kuitenkin on niin, että tutkimuksella manipuloidaan Iltalehden lukijoita, ja katson aiheelliseksi puuttua siihen. Perussuomalaisille on heitetty haaste, ja ainakin minä haluan puolueemme piiristä tavalla tai toisella vastattavan siihen. Luotettavimmin se onnistuu kirjoittamalla aiheesta itse ja jokainen voi sitten tykönänsä arvioida, millainen kommentointi on soveliasta. Keskustelu varmasti jatkuu, eikä tässä ole kiire mihinkään eli ei hätää. Hyvä tapa on kuitenkin linjata keskustelun lähtökohtia itse, jotta mahdolliset lisäkysymyksetkin pystytään tekemään hiukan vahvemmalla tavalla kuin em. tutkimuksessa.
Vuonna 1951 perustettu hiili- ja teräsyhteisö otti hiilikaivokset ja terästehtaat (asevarustelun perustat) ylikansallisen yhteisön toimivaltaan. Rooman sopimuksella vuonna 1957 perustettiin Euroopan talousyhteisö EEC, joka oli maatalousyhteisö ja tulliliitto. Jäsenvaltioiden väliset tullimaksut poistettiin lopullisesti vuonna 1968.
Ensimmäinen (1973) ja toinen (1979) öljykriisi syöksivät Euroopan talousyhteisön nk. euroskleroosin aikakauteen. Vuonna 1984 Euroopan komission puheenjohtajaksi valittu - komission tähän saakka ainoa dynaaminen puheenjohtaja - Jacques Delors alkoi nostaa maatalousyhteisöä politiikan näyttämölle. Vuonna 1986 allekirjoitetulla Euroopan yhtenäisasiakirjalla perustettiin dynaamisen kasvun sisämarkkinat: henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla; kartellien toimintaa ja kilpailun vääristämistä torjuva yhteinen kilpailupolitiikka; sekä yhteinen maatalouspolitiikka, yhteinen kalastuspolitiikka, yhteinen liikennepolitiikka ja yhteinen kauppapolitiikka.
Jacques Delorsin toinen suuri hanke oli EFTA-maiden liittäminen Euroopan talousalueeseen. Berliinin muurin kaatuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen ajoi Delorsin suunnitelmien ohi ja EFTA-maat Suomi, Ruotsi ja Itävalta pääsivät liittymään vuonna 1992 perustettuun Euroopan unioniin 1.1.1995. Varsovan liiton maat ja Baltian maat pääsivät liittymään suoraan Euroopan unioniin vuosinan 2004 ja 2007. Euroopan talousalueeseen jäivät vain Liechtenstein, Norja ja Islanti. Norja maksaa 200 miljoona euroa vuodessa Euroopan talousalueen jäsenmaksuna.
Kun Berliinin muuri kaatui ja Varsovan liitto hajosi, EY:n valtionpäämiehet luulivat, että myös Nato lakkautetaan. Se johti yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Yhteisen rahapolitiikan käyttöönotto oli välttämätöntä sekä sen vuoksi, että EY:n valuuttakurssimekanismi romahti syksyllä 1992, ja sen vuoksi, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden väliset rahansiirrot aiheuttivat valtavan suuret valuutanvaihtokustannukset. Jäsenvaltioiden jäsenmaksut EU:lle ja jäsenvaltioiden maksut yhteisten politiikanalojen kassaan, kuten yhteisen maatalouspolitiikan kassaan; sekä EU:n jäsenvaltioille maksamat maataloustuet, maaseudun kehittämistuet, aluetuet ja muu tuet.
Kolmanneksi: hallitustenvälinen yhteistyö oikeus- ja sisäasoiden alalla on välttämätöntä vapaan liikkuvuuden varjopuolten, ihmiskaupan, huumekaupan ja laittoman maahanmuuton torjunnan vuoksi.
EU antaa eniten kehitysapua koko maailmassa ja EU antaa eniten elintarvikeapua kehitysmaille. EU tukee opiskelijoiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä (Erasmus-ohjelma).
Jokainen EU:n kansalainen voi nostaa kanteen EU:n tuomioistuimessa EU:n toimivaltaan kuuluvista asioista ja jokainen EU:n kansalainen voi valittaa EU:n oikeusasiamiehelle, jonka tehtävänä on tutkia EU:n toimielimistä ja laitoksista tehtyjä kanteluita.
EU ei hamua lisää valtaa. EU haluaa tehdä lopun Välimeren maiden velkavetoisesta hälläväliä-asenteesta ja ulottaa talous- ja rahapolitiikan kurinalaisuuden koskemaan myös Välimeren maita.
Perussuomalaiset *haluavat*, ei haluaa. Jos olette huolissanne suomen kielestä ja suomalaisuudesta, opetelkaa suomea.
Täytyy varmaan pyytää näkemyksestäsi lausunto vanhalta äidinkielen opettajaltani Leena Tuurilta, joka valittiin taannoin vuoden äidinkielen opettajaksi. Itse tosiaan uskon, että puolue subjektina ei ole monikko vaan yksikkö, ja verbi määräytyy sillä perusteella. Olet ensimmäinen kommentaattori tähän asti, joka on neuvonut minua kirjoitusasun osalta, joten kiitos ja onnea.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 8 kommenttia