Talousunionisopimus etenee eduskunnassa kaikessa hiljaisuudessa

Me Perussuomalaisten kansanedustajat suuressa valiokunnassa jätimme tänään eriävän mielipiteen koskien ehdotettua talousunionisopimusta. Ehdotettu sopimus on monin tavoin ongelmallinen, ja mielestämme jo nyt on selvää, ettei siitä voida päättää eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä, vaan sopimuksen hyväksyminen edellyttää kahden kolmasosan määräenemmistöä. Sopimus saattaa vaatia jopa perustuslain muuttamista. Jätimme aiemmin aamulla myös perustuslakivaliokunnassa eriävän mielipiteen asiasta.

Perussuomalaiset jäivät kantoineen kaikissa valiokunnissa, joissa asiaa käsiteltiin, yksin, koska ilmeisesti osa muista toimijoista oli käytännössä naulannut kantansa poliittisesti kiinni ennen kuin olivat kuulleet valtiosääntöasiantuntijoita tai päässeet lukemaan heidän lausuntojaan. Onkin oletettavaa, että kun karu totuus lähiviikkoina valkenee hyväuskoisimmillekin kansanedustajille, saattavat ainakin joidenkin tahojen kannat vielä muuttua.

Tämä on toivottavaa, sillä muuten Suomi on ajautumassa osaksi liittovaltiota. Menee sekä suomalaisten päätösvalta että rahat. Ja kaikkea tätä viedään eteenpäin eduskunnan istuntotauon aikana, presidentinvaalien sopivasti peittäen soraäänet. Miksi eduskuntaa ei kutsuta koolle ja eduskunnalle anneta tiedonantoa? Miksi julkista keskustelua ei haluta?

Eriävä mielipiteemme perusteluineen

Perussuomalaiset kannattavat talouskurin tiukentamista, mutta eivät ehdotettua sopimusta, jossa talouskurin varjolla annetaan tarpeettomasti pois Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että Suomi harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa. Suomen valtionvelan korkotaso on historiallisen alhaalla ja suurin uhka luottoluokituksen laskulle sekä korkotason nousulle ei ole julkisen sektorin liiallinen alijäämä, vaan Suomen jäsenyys euroalueessa.

Nyt ehdotettu uusi budjettikurin mittari, rakenteellinen alijäämä, on täysin teoreettinen konsepti, jota voidaan helposti manipuloida ylioptimistisilla talousennusteilla. Ehdotetussa sopimuksessa mainitaan myös, että "poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa" alijäämärajat voidaan rikkoa. Poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat käytännössä täysin tulkinnanvaraisia, mikä vesittää sääntöjen merkityksen käytännössä. Perussuomalaiset haluavat myös kiinnittää huomiota siihen, että Suomen kaltaiselle pienelle taloudelle ehdotetun kaltaiset alijäämäsäännökset eivät sovi yhtä hyvin kuin Saksan ja Ranskan tapaisille suurille talouksille. On myös kyseenalaista, ovatko ehdotetut sanktiot sääntöjä rikkoville valtiolle toimivia. Sakkojen jakaminen jo ylivelkaantuneelle valtiolle vain pahentaisi sen velkaongelmaa ja toisaalta sakko on niin pieni, että se tuskin estää vastuuttoman talouspolitiikan harjoittamista hyvinä aikoina.

Valtiosopimus talousunionin perustamiseksi on myös valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen eikä se ole valmisteluvaiheessa ratkaisevalla tavalla muuttunut ongelmattomampaan suuntaan.

Sopimuksen artiklan 3.1 velvoite Suomen valtion budjettialijäämän enimmäismäärästä kaventaisi eduskunnan budjettivaltaa ja siten Suomen täysivaltaisuutta. Jos budjettialijäämän sijaan alijäämäraja koskee koko julkista sektoria, on tilanne lainsäädännön näkökulmasta entistäkin merkittävämpi ja samalla hankalampi.

Nyt kyseessä oleva valtiosopimus on ainutlaatuinen ja täysin poikkeuksellinen verrattuna budjettialijäämiä koskevaan aiempaan sääntelyyn. Siinäkin tapauksessa, että kansallisella tasolla enimmäisalijäämästä säädettäisiin tavallisen lain tasolla eikä perustuslain tasolla, koskee sopimuksen 3.2 artikla Suomen perustuslakia kuitenkin siten, että sopimuksen hyväksymisestä tulee päättää eduskunnassa perustuslain 94 §:n 2 momentissa säädetyllä määräenemmistöllä ja voimaansaattamislakiehdotus tulee käsitellä perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaisessa ns. supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

On jopa mahdollista, ettei eduskunnan budjettivaltaa voida tässä sopimuksessa tarkoitetulla tavalla sitoa kansallisen lainsäädännön tasolla ilman Suomen perustuslain muuttamista. Jos kuitenkin päädytään siihen arvioon, että Suomessa olisi asianmukaista säätää alijäämästä tämän sopimuksen perusteella vain tavallisen lainsäädännön tasolla, olisi itse valtiosopimuksen hyväksymisestä silloin päätettävä ehdottomasti perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaisella määräenemmistöllä.

Ongelmallinen on myös sopimuksen 8 artikla, sillä artiklan myötä EU:n tuomioistuimen toimivaltaa laajennettaisiin valtion täysivaltaisuuden ydinalueelle. Toimivallan laajentamisen jälkeen EU:n tuomioistuin voisi käytännössä velvoittaa Suomea muuttamaan kansallista lainsäädäntöään. Mielestämme tällainen toimivallan laajennus voidaan käsitellä vain vaikeutetussa järjestyksessä.

Huomionarvoista on myös se, että sopimuksen valmistelu ja tämänhetkinen tapa käsitellä sopimusta erittäin nopealla aikataululla ja varsin kyseenalaisella valmistelun tasolla, on omiaan heikentämään nykyisen poliittisen järjestelmän uskottavuutta ja legitimiteettiä. Sopimus on yritys syventää jäsenmaiden keskinäistä integraatiota merkittävällä tavalla ilman, että asiasta käydään kunnolla julkista keskustelua. Integraation syventämiseen kohti liittovaltiota viittaa sekin, että sopimusluonnoksissa on esillä ollut mahdollisuus myöhemmin EU:n perussopimusten muuttamiseen tämän valtiosopimuksen pohjalta, mikä ei ole tällä hetkellä poliittisesti mahdollista, sillä kaikki jäsenmaat eivät ole halukkaita perussopimusmuutoksiin.

Perussuomalaiset pitävät maamme talouspoliittisen vallan siirtoa Brysselin byrokraateille epäedullisena suomalaisille, eivätkä näin ollen voi sitä hyväksyä.

Suomen poisjäänti ei kaataisi koko sopimusta, sillä kyseessä on hallitustenvälinen sopimus eikä perussopimusmuutos. Halutessaan Suomi voisi yksin säätää kansallisella tasolla vastaavantapaiset, mutta paremmin Suomelle sopivat alijäämäsäännökset ilman budjettivallan luovutusta. On myös aiheellista kysyä, käykö tässä samalla tavalla kuin ERVV:stä päätettäessä, jolloin osa muiden puolueiden kansanedustajista ei äänestäessään ymmärtänyt, mistä oikeastaan oli sovittu.

Sopimus talousunionista ei sisällä mahdollisuutta sen irtisanomiseen, mikä on selkeä puute. Kyse on käytännössä peruuttamattomista ratkaisuista.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella esitämme

että lausuntonaan suuri valiokunta ilmoittaa,

että valtioneuvosto ottaa edellä esitetyn huomioon eikä hyväksy sopimusta talousunionista.

Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012

Vesa-Matti Saarakkala /ps
Juho Eerola /ps

Anne Louhelainen /ps

Jussi Halla-aho /ps